Arlo on virtuaalihahmo. Hän ei ole oikeasti olemassa!
Arlo Callahan
|
Arlo on karismaattinen ja pitkänhuiskea kaveri, joka on nähnyt ratsastajana paljon erilaisia hevosia ja tilanteita. Suorasanainen nuori mies on vaikeuksissa tiuhaan tahtiin, eikä elämästä tule taatusti tylsää hetkeksikään! |
Nimi
Arlo Maverick Callahan
Ikä ja syntymäpäivä
26-vuotias, syntymäpäivä 6.11
Sukupuoli
Cis-mies
Syntymämaa ja nykyinen kotimaa
Irlanti -> Iso-Britannia
Kielitaito
Englanti(vahva brittikorostus), ranska, saksa, latina
Koulutus/ammatti
Ylioppilas, kuvataiteen maisteri
Taideyrittäjä, omistaa oman taidekaupan nimellä Meraki
Ratsastustaito lyhyesti
Kokenut ja verrattain hyvä ratsastaja, heikkoutena ratsastaa liikaa tunteella
Parisuhdestatus
Sinkku
Perhesuhteet lyhyesti
Ei ole yhteyksssä muihin kuin nuorimpaan pikkusiskoonsa
Omistuksessa olevat kotieläimet
Valac de Royal
Carlos BKE
Arlo Maverick Callahan
Ikä ja syntymäpäivä
26-vuotias, syntymäpäivä 6.11
Sukupuoli
Cis-mies
Syntymämaa ja nykyinen kotimaa
Irlanti -> Iso-Britannia
Kielitaito
Englanti(vahva brittikorostus), ranska, saksa, latina
Koulutus/ammatti
Ylioppilas, kuvataiteen maisteri
Taideyrittäjä, omistaa oman taidekaupan nimellä Meraki
Ratsastustaito lyhyesti
Kokenut ja verrattain hyvä ratsastaja, heikkoutena ratsastaa liikaa tunteella
Parisuhdestatus
Sinkku
Perhesuhteet lyhyesti
Ei ole yhteyksssä muihin kuin nuorimpaan pikkusiskoonsa
Omistuksessa olevat kotieläimet
Valac de Royal
Carlos BKE
Arlo Callahan on elävä vastakohtien summa, mies, joka nauraa liian kovaa, suuttuu liian nopeasti ja rakastaa aivan liian syvästi. Hänen persoonansa on räjähdysherkkä cocktail villiyttä, herkkyyttä ja sellaista rehellisyyttä, joka on välillä enemmän kirous kuin siunaus.
Arlon ensivaikutelma on usein kylmä tai välinpitämätön. Hänen perusilmeensä on vakava, lähes tuomitseva, ja hänen katseensa saattaa porautua ihmisen läpi tavalla, joka saa epävarmat kiemurtelemaan. Mutta tämä ensivaikutelma on vain suoja, jonka taakse hän on oppinut piiloutumaan. Kun Arloa puhutellaan tai hän tuntee olonsa mukavaksi, koko hänen olemuksensa avautuu – vakava ilme murtuu hymyn varjoon, ja hänen silmänsä täyttyvät lämpimästä vilpittömyydestä.
Arlo on äärimmäisen temperamenttinen, eikä hänen kärsivällisyytensä kuulu hänen vahvuuksiinsa. Hän syttyy nollasta sataan silmänräpäyksessä, ja silloin kun hän kokee epäoikeudenmukaisuutta, hänen suunsa alkaa puhua nopeammin kuin hänen aivonsa ehtivät prosessoida. Tunteet kuohahtavat, sanat lentävät ja joskus hän sanoo asioita, joita katuu jo ennen kuin ne ehtivät ilmaan. Mutta toisin kuin nuorempana, Arlo osaa pyytää anteeksi – kunhan ylpeys antaa myöten.
Kaikesta tulisuudestaan huolimatta Arlo on äärimmäisen sosiaalinen, eikä oikeastaan osaa olla hiljaa. Hän rakastaa ääntään ja tarinoitaan, ja hänellä on loputon tarve jakaa maailma muiden kanssa sanojen kautta. Kun Arlo viihtyy, hän on loputon puhetulva, sanavirtuoosi, jonka juttuja voisi kuunnella tuntikausia.
Hänen mielikuvituksensa on villi ja rajaton, ja se suuntaa paperille aina, kun puheesta loppuu tila. Arlo kirjoittaa yöllä, kirjoittaa tallilla, kirjoittaa joskus jopa satulassa, koska se on ainoa tapa saada sisällä vellovat tunteet ja tarinat pysähtymään edes hetkeksi. Hänen muistikirjansa ovat täynnä tajunnanvirtaa, lyhyitä runoja, epämääräisiä karttoja ja keskiaikaista miekankäyttöopetusta, koska hänen mielensä ei koskaan pysähdy yhteen hetkeen.
Vaikka Arlo viihtyy ihmisten keskellä, läheisyys pelottaa häntä. Hän osaa luoda nopeita yhteyksiä, mutta niiden ylläpitäminen on vaikeampaa – hän pelkää, että jos joku oikeasti näkee hänet, se joku lähtee. Tämä ristiriita tekee Arlosta välillä vaikean pideltävän: hän kaipaa yhteyttä, mutta työntää sen pois heti, kun se tulee liian lähelle.
Arlo on myös loputtoman lojaali. Jos hän päästää jonkun lähelleen, hän suojelee tätä kuin omaa peilikuvaansa. Hän osaa uhrata itsensä muiden puolesta, eikä epäröi polttaa siltoja tai kaataa esteitä ystäviensä takia.
Vaikka hän ei myönnä sitä edes itselleen, Arlo on syvällä sisimmässään herkkä ja haavoittuva, ja hänen jatkuva äänekkyytensä on osittain suojakuori, jonka takana hän yrittää piilottaa menneisyyden haamuja ja omia pelkojaan. Vain harva näkee Arlon silloin, kun hän istuu yksin tarhan laidalla, tuijottaa sumuun ja antaa hiljaisuuden täyttää hänet.
Arlon ensivaikutelma on usein kylmä tai välinpitämätön. Hänen perusilmeensä on vakava, lähes tuomitseva, ja hänen katseensa saattaa porautua ihmisen läpi tavalla, joka saa epävarmat kiemurtelemaan. Mutta tämä ensivaikutelma on vain suoja, jonka taakse hän on oppinut piiloutumaan. Kun Arloa puhutellaan tai hän tuntee olonsa mukavaksi, koko hänen olemuksensa avautuu – vakava ilme murtuu hymyn varjoon, ja hänen silmänsä täyttyvät lämpimästä vilpittömyydestä.
Arlo on äärimmäisen temperamenttinen, eikä hänen kärsivällisyytensä kuulu hänen vahvuuksiinsa. Hän syttyy nollasta sataan silmänräpäyksessä, ja silloin kun hän kokee epäoikeudenmukaisuutta, hänen suunsa alkaa puhua nopeammin kuin hänen aivonsa ehtivät prosessoida. Tunteet kuohahtavat, sanat lentävät ja joskus hän sanoo asioita, joita katuu jo ennen kuin ne ehtivät ilmaan. Mutta toisin kuin nuorempana, Arlo osaa pyytää anteeksi – kunhan ylpeys antaa myöten.
Kaikesta tulisuudestaan huolimatta Arlo on äärimmäisen sosiaalinen, eikä oikeastaan osaa olla hiljaa. Hän rakastaa ääntään ja tarinoitaan, ja hänellä on loputon tarve jakaa maailma muiden kanssa sanojen kautta. Kun Arlo viihtyy, hän on loputon puhetulva, sanavirtuoosi, jonka juttuja voisi kuunnella tuntikausia.
Hänen mielikuvituksensa on villi ja rajaton, ja se suuntaa paperille aina, kun puheesta loppuu tila. Arlo kirjoittaa yöllä, kirjoittaa tallilla, kirjoittaa joskus jopa satulassa, koska se on ainoa tapa saada sisällä vellovat tunteet ja tarinat pysähtymään edes hetkeksi. Hänen muistikirjansa ovat täynnä tajunnanvirtaa, lyhyitä runoja, epämääräisiä karttoja ja keskiaikaista miekankäyttöopetusta, koska hänen mielensä ei koskaan pysähdy yhteen hetkeen.
Vaikka Arlo viihtyy ihmisten keskellä, läheisyys pelottaa häntä. Hän osaa luoda nopeita yhteyksiä, mutta niiden ylläpitäminen on vaikeampaa – hän pelkää, että jos joku oikeasti näkee hänet, se joku lähtee. Tämä ristiriita tekee Arlosta välillä vaikean pideltävän: hän kaipaa yhteyttä, mutta työntää sen pois heti, kun se tulee liian lähelle.
Arlo on myös loputtoman lojaali. Jos hän päästää jonkun lähelleen, hän suojelee tätä kuin omaa peilikuvaansa. Hän osaa uhrata itsensä muiden puolesta, eikä epäröi polttaa siltoja tai kaataa esteitä ystäviensä takia.
Vaikka hän ei myönnä sitä edes itselleen, Arlo on syvällä sisimmässään herkkä ja haavoittuva, ja hänen jatkuva äänekkyytensä on osittain suojakuori, jonka takana hän yrittää piilottaa menneisyyden haamuja ja omia pelkojaan. Vain harva näkee Arlon silloin, kun hän istuu yksin tarhan laidalla, tuijottaa sumuun ja antaa hiljaisuuden täyttää hänet.
Arlo Callahan on niitä ihmisiä, joiden ulkonäkö ei pysäytä ensi sekunnilla – mutta kun hänen olemuksensa ehtii kiinnittyä osaksi ympäristöä, häntä ei enää unohda. Hän on pitkä, melkein 186-senttinen, mutta kantaa itseään niin rennosti, että hänen todellinen mittansa paljastuu vasta silloin, kun hän seisoo suora selkäisenä. Hänen kehonkielensä on samaan aikaan huoleton ja varuillaan – kuin joku, joka on oppinut jo nuorena, että maailma iskee silloin, kun katse harhailee.
Arlon iho on syvän tumma, aina aavistuksen auringon paahtama, vaikka Englannin sateisilla nummilla se tuntuu ihmeeltä. Hänen kasvonsa ovat kulmikkaat, leukalinja terävä kuin veitsellä vedetty ja poskipäät niin korkeat, että ne varjostavat hänen hymyään. Ja vaikka hänen ilmeensä on usein ilmeetön – vähän äreäkin – siinä on silti jotain sellaista, mikä tuntuu peittävän enemmän kuin paljastavan.
Arlon silmät ovat hänen sielunsa peili. Ne ovat syvän meripihkanruskeat, elävät ja alati tarkkailevat. Hänen katseensa ei koskaan viipyile sattumalta – se lukee, arvioi, imee itseensä jokaisen sanomattoman viestin. Ja kun Arlo innostuu, suuttuu tai nauraa, ne silmät leimahtavat eloon kuin niihin olisi sytytetty tuli. Hänen silmänsä kertovat aina totuuden, vaikka hänen suunsa puhuisi mitä.
Arlon hiukset ovat luonnostaan karkeat ja kiharat, sellaiset, jotka eivät koskaan asetu täysin järjestykseen, vaikka joku yrittäisi niitä ojentaa. Hän leikkaa ne silloin kun muistaa tai jaksaa, mutta useimmiten ne saavat elää omaa elämäänsä – vapaana, luonnollisina ja juuri niin hallitsemattomina kuin hän itsekin.
Hänen pukeutumisensa on yhdistelmä tallipojan realismia ja haarniskaromantiikkaa, ja siinä näkyy hänen ristiriitainen luonteensa. Päivisin hän kulkee rikkinäisissä farkuissa, vanhoissa nahkasaappaissa ja takissa, joka on nähnyt enemmän elämää kuin Arlo itse. Mutta silloin, kun keskiaikaharrastus ja stunt-työt kutsuvat, Arlo pukeutuu täyteen sotisopaan sellaisella itsevarmuudella, kuin olisi ratsastanut linnojen pihoilla koko elämänsä. Tatuoidut kädet vilahtavat hihan alta, sormissa satunnaisia mustetahroja ja hevosenkarvoja – elämä näkyy jokaisessa yksityiskohdassa.
Arlon iho on syvän tumma, aina aavistuksen auringon paahtama, vaikka Englannin sateisilla nummilla se tuntuu ihmeeltä. Hänen kasvonsa ovat kulmikkaat, leukalinja terävä kuin veitsellä vedetty ja poskipäät niin korkeat, että ne varjostavat hänen hymyään. Ja vaikka hänen ilmeensä on usein ilmeetön – vähän äreäkin – siinä on silti jotain sellaista, mikä tuntuu peittävän enemmän kuin paljastavan.
Arlon silmät ovat hänen sielunsa peili. Ne ovat syvän meripihkanruskeat, elävät ja alati tarkkailevat. Hänen katseensa ei koskaan viipyile sattumalta – se lukee, arvioi, imee itseensä jokaisen sanomattoman viestin. Ja kun Arlo innostuu, suuttuu tai nauraa, ne silmät leimahtavat eloon kuin niihin olisi sytytetty tuli. Hänen silmänsä kertovat aina totuuden, vaikka hänen suunsa puhuisi mitä.
Arlon hiukset ovat luonnostaan karkeat ja kiharat, sellaiset, jotka eivät koskaan asetu täysin järjestykseen, vaikka joku yrittäisi niitä ojentaa. Hän leikkaa ne silloin kun muistaa tai jaksaa, mutta useimmiten ne saavat elää omaa elämäänsä – vapaana, luonnollisina ja juuri niin hallitsemattomina kuin hän itsekin.
Hänen pukeutumisensa on yhdistelmä tallipojan realismia ja haarniskaromantiikkaa, ja siinä näkyy hänen ristiriitainen luonteensa. Päivisin hän kulkee rikkinäisissä farkuissa, vanhoissa nahkasaappaissa ja takissa, joka on nähnyt enemmän elämää kuin Arlo itse. Mutta silloin, kun keskiaikaharrastus ja stunt-työt kutsuvat, Arlo pukeutuu täyteen sotisopaan sellaisella itsevarmuudella, kuin olisi ratsastanut linnojen pihoilla koko elämänsä. Tatuoidut kädet vilahtavat hihan alta, sormissa satunnaisia mustetahroja ja hevosenkarvoja – elämä näkyy jokaisessa yksityiskohdassa.
- bi-seksuaali
- Käyttää latinaa suhteellisen paljon puhutussa kielessä, usein refeeraa ystäviin jollain hellittelynimellä ihan vain ärsyttääkseen tai muuten vain
- Tarvii oikeasti laseja, mutta ei saa itseään niskasta kiinni, että menisi hankkimaan sellaiset itselleen
- Kuljettaa mukanaan aina suttuvihkoa, joka on täynnä random runonpätkiä, miekkailuohjeita ja arkkitehtisiä piirroksia Raidenin käsistä
- Kerää vanhoja avaimia, koska jokainen avain on portti johonkin tuntemattomaan
- Laulaa usein ratsastessaan- ja osaa oikeasti laulaa, vaikka ei myönnä sitä
- Käyttää latinaa suhteellisen paljon puhutussa kielessä, usein refeeraa ystäviin jollain hellittelynimellä ihan vain ärsyttääkseen tai muuten vain
- Tarvii oikeasti laseja, mutta ei saa itseään niskasta kiinni, että menisi hankkimaan sellaiset itselleen
- Kuljettaa mukanaan aina suttuvihkoa, joka on täynnä random runonpätkiä, miekkailuohjeita ja arkkitehtisiä piirroksia Raidenin käsistä
- Kerää vanhoja avaimia, koska jokainen avain on portti johonkin tuntemattomaan
- Laulaa usein ratsastessaan- ja osaa oikeasti laulaa, vaikka ei myönnä sitä
